Miälenvikaast

Tiistai oli jännä päivä. Sniikattii takakautta ulos hostellist aamul kl. 6.30, koska ei ollu varaa maksaa. Rahattomina, rinkat selässä mentiin puistoon Lagoonin viereen ja maattiin nurmikolla seuraavat 10 tuntii. Luettiin kirjoi, nautittiin auringost ja nukuttiin vuorotellen. Kävin kaupas sil aikaa ku Emilia piti meijän kamoja silmäl, ja ostin meijän viimesil kolikoil leipää ja juustoo. Thomas (ranskalainen, jonka ansiost lähetään farmille) liitty meijän seuraan ja syötiin yhes juustoleipii lounaaks.

Koska meil ei oo tarpeeks rahaa nukkuu hostellis, etittiin Emilian kaa hyvää spottii, mis vois nukkuu yön mut sit tuli yks pikku mutka matkaan. Emppu oli ollu onneks valppaana, ja huomas illal et yks ja sama mies oli koko ajan ollu meijän lähellä - aamust iltaan. Se näytti ihan mielisairaalt ja seuras meitä pitäen pient välimatkaa koko ajan. Mä en ees ollu huomannu sitä;  päätettiin tehä pikku testi - vaihettiin paikkaa. Ja sit tapahtu just se, mitä eniten pelättiin, nimittäin se vaihto paikkaa meijän peräs. Tää toistu pari kertaa ja kun tuli pimee se tyyppi piiloon puskiin niin, ettei nähty siit muutaku vilauksii ain välil. Me oltiin kahestaan, ku Thomaski oli jo lähteny. Ei muutaku rinkat selkään ja helvettiin sieltä.

Lähettiin kävelee pääkadulle ja törmättiin siel kävelles meijän tuttuun, kanadalaiseen jäbään, Kyleen. Se ties et meil ei oo mitään ja se halus auttaa meitä. Yritettiin varmaan puol tuntii vakuutella sitä, et ei täs oo mitään hätää, kyl me pärjätään - mut Kyle on itsepäinen (luojan kiitos et on - oltasko me muuten enää ees elossa?!). Käveltiin meijän 18kg painavat rinkat seläs hostellist toiseen ja yritettiin check-innata ihan mihin vaan hostelliin, mut missään ei ollu tilaa tai sit ei vaan saatu lupaa, koska mul ei oo minkäänlaist henkilöllisyystodistust. Nähtiin mielisairas tyyppi kadulla pariinki otteeseen; Kyleki sano et se oli nähny sen tyypin varmaan 5 kertaa ku se oli kävelly niin monesti meijän ohi. Lopult Kyle soitti yhen hostellin managerille ja hoiti homman kotiin; meil oli nyt yösija!! Tää kanadalainen enkeli makso meijän huoneen, ja se oli viel ostanu meille banskui ettei kuoltas nälkään. Se hostelli oli ihan kämänen, mut en oo varmaan koskaan ollu kiitollisempi ja tuntenu itteeni niin onnekkaaks, ku mitä tunsin sillon. 

God bless Kyle :) 

Tätäkin oppii arvostamaan :)

Seuraavana aamuna lähettiin bussilla Thomaksen kaa Jaques Coffee Plantationille Mareebaan - kahvifarmille! Perillä selvis et pitää ite ostaa omat ruoat; saadaan pelkästään majotus 4h töitä/päivä vastaan. Toisaalt meijän tilantees seki on parempi ku ei mitään. Siispä farmari vei meijät lähimpään kauppaan ja ostettiin ruokaa viikoks, koska kauppareissui täält tehään kuulemma hyvin harvoin.

Nuoria kahvipuita

Coffee shop, jossa me tullaan työskentelemään :)

Nukutaan campervanissa, joka ei oo kyl kovin kummonen. Tääl ei oo kauheesti tekemist, mut kyl meil on onneks pleikkari, tv ja palapelei. Thomas on ottanu sen elämäntehtäväks ruokkii meiät Emilian kaa, koska se tietää et ollaan rahattomii. Tomppa teki meille ruokaa; riisii ja nakkeja. Kuulostaa kämäselt mut oli aika nannaa kaikkien niiden juustoleipien jälkeen. 

Meijän leirintäalue

Meijän kolmen lisäks tääl farmil on kiinalainen pariskunta, ranskalainen nainen ja kanadalainen kolmekymppinen Tom, joka on kyl aikamoinen satusetä. Se kertoo kyl tosi mageit tarinoit sen elämäst, reissuist, ja muist jutuist, mut jotenki (vaik se näytti kuviiki) kaikki vaikuttaa niin uskomattomalt, et ei olla varmoi uskoako vai ei. Se mm. kerto et sen vanhemmat on miljonäärei, koska sen isä on kuvannu IMAXil kaikkii menestyneit leffoi mm. Avatar, Iron man ja Transformers. Nähtiin kuviiki sen isäst kuvaamas Afrikas, mut epäilys on silti kova.

Ps. Mun aussipankkikortti on tullu, jeii!! Nyt sinne on siirretty rahaa, ja siirros menee 3pv. Sormet ristiin et siirto onnistuu - ehkä asiat alkaa täst sit pikkuhiljaa lähtee rullaamaan :)

Cairns överit

Juhuu, täällä ollaan, Cairnsin paahtavan auringon alla, kaikkien näiden sateisten Melbs-päivien jälkeen!! Ps. Nähtii pelikaanei

Sit vähän faktoja; laskin et vähä yli kuukauden sisäl oon lentäny 11 lentoo, 7 eri lentoyhtiöl. Kutsukaa mua siis täst lähtien Kapteeni-Juliaks. Tai lentäväks venäläiseks.

Pyysin mun Melbourne-lentokenttä-huonekaverii ottaa must kuvaa et miten nukuin. Nauttikaa

Takaisin Cairnsiin; ollaan nyt oltu täällä 5 päivää. Ekana päivänä otettii arskaa oikein olan takaa - se oli oikeestaan eka kerta neljän viikkon sisäl ku nähtii aurinko. Me tietysti palettiin (palattiin? Palottiin?? En tiedä). Siispä seuraavat 2 päivää välteltiin aurinkoo ku ruttoa. Cairnsis ei muuten oo biitsei, koska tää kaupunki on rakennettu mudan päälle. Mut tääl on tosi iso lagooni, joka on kyl tosi kiva! Lämpötila on heitelly joka päivä +30 ja +35 välillä eli ihan oukkidoukki ottaen huomioon et on kevät. Keskel kaupunkii on sairaan iso puu, ja ku käveltii siit pimeellä ohi ni ihmeteltii et mikä lintu pitää noin sairast metelii - katottii ylös ja se puu oli ihan täynnä isoja lepakoita!! Niit oli oikeesti varmaan tuhansii. Siistiii!

Me asutaan eri hostelleis Emilian kaa koska saatiin toisistamme tarpeeks ja päätettii erota. Noei (vielä..) Oikeesti siks, et meikän hostellis ei ollu tilaa. Paikan pääl selvis et tilaahan oli, mut oltii jo varattu eri hostellit joten ei siin muu auttanu ku eroo. Kuulostaa parisuhteelta.

Kuitenki, mun huonees on 3 sveduu, joista yks on urpo. Moikkasin sitä ku tulin huoneeseen ni sain vihasen katseen takas?? Se jäiki meijän ensimmäiseks ja viimeseks syvälliseks keskusteluks. Muutenki meijä huone oli ku pommin jäljilt ku urpo ja sen frendi on levittäny niiden kamat ympäri huonet. Huhhu

Luojan kiitos kolmas sveduist, Emma, on ihan superihana!! Meil klikkas kyl samantien. Syötiin sen kaa yhes aamupalaa ku tein puurot vanhast tottumuksest kahelle (Emilia...). Laitoin puuropussin pöydälle ja käännyin selin siihen päin, ja menin sekottaa puuroo kattilas. Käännyin takas ja TSÄDÄÄM - puuropussi on hävinny ku tuhka tuuleen. Tää on niin tätä hostellielämää, ku pitää taistella selvitäkseen hengissä kaikkien näiden B-luokan kansalaisten keskuudessa. Kuka pöllii toisen puurot?! 

Emma oli onneks valppaana ja näki tän kriminaalin silmäst silmää. Venattii et tää rikollinen kävelee uudestaan keittiön ohi ja halleluja, hän käveli. Jäbä oli vähä ihmeissään ku ryntäsin sen perään ja pyysin mun puuroi takas. Kuten kaikis saduis, täski oli onnellinen loppu. Sain mun grötit bäkkii ja tunsin voittaneeni tän taistelun pahimman luokan rikollista vastaan. Myöhemmin päiväl Emilia tuli käymää mun hostellil ja näytin sille tän kriminaalin. Ehkä saatoin myös sanoo sitä rumaks varkaaks - eihän se kumminkaa ymmärrä. No tietysti kävi ilmi et se oli suomalainen. Hyvä mä

Rikospaikka

Lagoon

Meijän molempien hostelleihin kuuluu päivittäin free dinner yhes pubis, Woolshedis. Sielt saa valita ite, huimast neljäst vaihtoehdost et mitä safkais; vaihtoehtoin 3 eri pastaa tai chili con carne. Ruoka ei oo kyl mitää huikeeta, mut ihan kivaa nyt ku ei tarvi ite kokkailla. Tän gourmée-illallisen jälkee ollaa yleensä jääty Woolshediin viettää iltaa, Emma mukaanlukien. WS on tosi paljon aussei, ja ollaanki juteltu tosi kivojen tyyppien kans ympäri Australiaa. Lemppareiks nous Ned ja Will, jotka asuu Warrnamboolis. Päivät ollaa vaa chillailtu riippumatos (löysin suomalaisen kirjan hostellilt!! Jeii) tai lagoonil, haettu töitä ja mietitty meijän seuraavii siirtoi.

Töist puheenollen, mulle soitettiin et pääsen tarjoilijaks. Melbournessa. Tää on niin tätä backpacker-elämää, ku vaihtaa paikkaa ku sukkii ja tykittää samal työhakemuksii joka puljuun. Eilenki mulle soitettiin et hei, pääsetkö työhaastikseen huomenna (jotain kahvilatyöntekijän hommii) Sydneyyn. Joo no, muuten kiva mut oon 2000 km päässä sieltä.

Meil kävi kyl tosi outo juttu, ku otettii aurinkoo lagoonil. Olin ottanu hostellilt esitteen, joka kerto Noosast (paikka Brisbanen lähel), avasin sen ja aloin tutkii. 30 sek pääst aasialaistaustainen jenkkimies tulee puhuu "Heeei Noosa!! Mä olin siel 3kk töis. Niin siisti paikka!!" Ja yhtäkkii sen 2 rankalaiskaverii liittyy myös meijän seuraan ja alettii juttelee vähä kaikest. Toinen ranskalaisist, Thomas, on menos kahvifarmille töihin, et sais 2nd visan (jos haluu viettää toisen vuoden Ausseis ni pitää ekana vuonna tehä vähintään 88 päivää farmitöitä). No, meikä heitti ring-a-ling Thomasin pomolle ja nyt on asia niin, et mä ja Emilia liitytään sen seuraan, keskiviikkona me lähetään koko kolmen kopla KAHVIFARMILLE!! Mun ja Empun työnkuvaan kuuluu Coffee shop, eli ei oikeestaan farmitöit vaan kahvilatöit farmil. Töit tehään 4h päiväs, 7 pv viikossa, ja vastineeks saadaan majotukset ja safkat.

Tää seuraava tekstinpätkä on omistettu mun äitille. Tänää koin mun elämän ensimmäisen, pahanlaatuisen dagen efterin, ku eilinen Woolshed-ilta riistäyty käsist ku siel oliki yhtäkkii Ladies Night. (Äiti; hengitä syvään!!) Pelkkä ajatuskin alkoholista saa mut vapisee. Kaiken kukkuraks Emilia kadotti sen pankkikortin eilisis riennois. Positiivist täs on se (jos täs ees on mitään positiivista), et ei maksettu ite senttiikää juomist - aussit on kovii poikii tarjoo (pihit suomalaispojat vois ottaa oppii). 

Emilia ja Emma @Woolshed

Emmal oli sopivasti tänää snorklausretki Great Barrier Reefeil, oksens kuulemma vaan kaks kertaa hahaha. Me Emilian kaa podettiin huonoo oloo lagaamal pari tuntii nurmikol ja mietittiin elämän menoo, nyt ku kummalkaa meist ei oo enää pankkikorttii ja käteisvaratki hupenee aika kovaa vauhtii ku asuminen Ausseis ei oo mitää halpaa hupii. Rahansäästöpuuhiin ruvettiin silt samalt istumalt; mä muutin tänne Emilian hostellille loiseks (salakuljetettiin mun rinkka tänne hostelliin pimeen tullen, ja nukun tääl salaa maksamatta.. o-ou).

Muuton jälkee hengailtiin meijän tulevan kollegan, Thomasin kaa, ja vitsi se on kyl kiva tyyppi!! Keskiviikkona siis lähtö farmille, jeii!!

Epäonnenpäivä

Sunnuntai oli tavallista erikoisempi päivä;  Melbourne nimittäin todisti olevansa juuri niin perseestä, kuten olinkin jo epäillyt.

Aamulla nautittiin  Emilian kaa puistossa auringosta, ja päivällä mietittiin et pitäskö mennä pyörimään Victoria Marketille (tori), koska oltiin kuultu siitä niin paljon hyvää. No mepäs mentiin. Meikäläinen halus vihanneksii, joten pistin rahaa haisemaa ja ostin kurkun ja tomaatin. Total price: 1,30$.

Huoneeseen päästyämme huomasin et torireissu koitu vähä kalliimmaks ku se 1,30$. Lompakkoo ei paljoo näkyny. Ja lompakossahan oli sisäl koko mun omaisuus (Ja joo, oma moka pitää kaikki jutut samas paikkaa.) Pankkikortit, käteistä 70$, ajokortti, ja kappas vaan - myös passi. Jumalauta!!!

Oon aivan täysin sitä mielt et ihmiskunnal ei oo mitään toivoo. Ihmisil ei oo MITÄÄN kunnioitust toisiaan kohtaan. Yks raataa päiväst toiseen, tekee oikeeta työtä monta tuntii päiväs, joutuu ahertaa ja olee ahkera. Sit on toinen, joka tienaa astetta iisimmäl taval; varastamal. Tällänen tyyppi voi tienata saman verran kolmessa sekunnissa, kun mitä tää eka tyyppi tienaa monessa kuukaudessa. 

En oo ikinä ollu näin saatanan vihanen. Toivottavasti sillä jollain on nyt helvetin hyvä mieli siitä, että se tienas sen huimat 70$ (~50e) käteistä samalla, kun mä menetin kaiken mitä mulla oli. Kuka helvetti kehtaa ottaa toisen ihmisen lompakon - tienata toisen kustannuksella tuntematta edes pienintäkään pistoa sydämessään?! Ei helvetti en ymmärrä. 

Se siitä lepposasta sunnuntaista - iltaa kohden päiväst kehitty nimittäin jotain ihan muuta kun lepposta. Yhtäkkii oliki rutkasti tekemist; poliisilaitoksel piti käydä tekemäs ilmotus, sulkee kaikki kortit, soittaa Suomen suurlähetystölle... 

Luojan kiitos mul on Emilia!! Emilia, inkkarinimeltään "pelastava Enkeli", nosti mulle käteistä ja osti lentoliput - tiistaina ei lähettykkää yhessä Cairnsiin, vaan mä lähdin yksin Canberraan, jossa sijaitsee tän mantereen ainoo Suomen suurlähetystö. Sinne oli vaan nyt pakko lähtee, hoitamaan uutta passporttii. Ensimmäistä kertaa viiteen viikkoon mun ja Emilian tiet eros. Emilia jäi yksin Melbourneen nauttimaan sen vikast Melbs-päiväst. Good luck with that!

Koko bussimatkan kentälle, ja koko lentomatkan Canberraan, varmaan 3 minuutin välein käännyin kattomaan taaksepäin et mihin se Emilia taas jäi. Hassuu, miten on jo niin tottunut siihen, et on koko ajan Emppu vieres. Ekaa kertaa mun elämäni aikan olin yksin lentokentäl, yksin lentokonees, yksin uudes kaupungis. 

Canberra ei tosiaan säväyttäny. Tää Australian "pääkaupunki" on ihan landee; lentokentälkää ei näkyny oikeestaan muit ihmisii ku virkailijoita. Muutenki oli sateista ja vitutti kaikki jo valmiiks. Otin kentält suoraan taxin mun viimesil pennosil suurlähetystöö kohti. Perille päästyäni, samantien kun astuin lähetystön ovest sisään, purskahdin itkuun - eka itku täl reissul. Jotenki kaikki ahdistus ja stressi vaa yhtäkkii purkautu siin tilantees, en ehtiny ees tervehtii virkailijaa. Tajusin, et mul ei ollu mitään; henkkareita, rahaa, ei mitään. Toisaalt ei mitään hävittävääkään. Pelkästään vaatteit ja muuta roinaa täynnä oleva rinkka seläs. Uskomatont, miten yhes silmänräpäykses kaikki asiat voi muuttuu.

Tää suurlähettiläsnainen oli onneks tosi mukava  ja avulias. Juteltiin kaikennäköst; se kerto omast elämästään ja muista matkailijoist, jotka oli sinne suurlähetystöön joutunu tulee käymään kaikist eri syist. Passijutut saatiin hoidettuu ja mun pitäs saada se postis parin viikon pääst Cairnsiin. Tää nainen tilas mulle taxin takas kentälle, koska Canberras ei oikee liiku busseja - voitte täst jo ite päätellä, et Canberra on oikeesti ihan maatila.

Kerroin intialaiselle taxikuskille mun epäonnisen tarinan ja purskahdin samalla taas itkuun; jolloin tää tyyppi pysäytti taxin maksulaskurin ja pääsin viimeset 5km ilmaseks kentälle. Mun usko ihmisyyteen palas hetkellisesti. 

Aurinkoinen Canberra - aurinkoinen mieli.

Kello oli vast 15 ja mun lento ois lähteny seuraavana aamuna kello 08.35. Yli 17h tyhjäl kentäl nukkuminen ja kuhniminen yhessä virkailijoiden kanssa ei mua oikeen houkutellu, ni kävin kysäsee Virgin Australia (lentoyhtiö, jolla lensin) virkailijamiehelt et lähtiskö aikasemmin lentoa Melbourneen ja paljonko paluulennon vaihtaminen ois maksanut. Kaveri vastas et kosk olin ottanu nää Canberran lennot niin viime tingassa, niin mun ois pitäny ostaa kokonaan uus paluulento. Mul ei ollut rahaa jäljel enää uuden passin ostamisen jälkeen kun 50$, niin annoin asian olla. Kerroin syyn miks edes alunperin olin tullu Canberraan ja kysyin, et oisko mun mahollista mennä jo turvatarkastuksen läpi, kun en halunnut istuskella 17h ulko-ovien vieressä. Virkailija ihmetteli et miks ihmeessä halusin toiselle puolelle. Sanoin et no jos siellä ois joku penkki, jolla nukkua.. Kaveri sano et eipä sielläkään puolen oo oikeen mitään. 

Päätin, et ei se 17 tuntia oo loppujen lopuks ku vaan pieni murto-osa mun elämäst - asiat vois olla paljon huonomminki. Kiitin virkailijaa avusta ja menin kiltisti penkille istumaan. 

Viiden minuutin päästä virkailija tuli sanoo mulle et tuuppa tänne tiskille käymää. Pelkäsin siin vaihees et se heittää mut ulos kentältä; mihin mä nyt menisin? Käppäilin jännittyneenä tiskille, ja virkailija kerto et olin maksanu paluulennolle VAAN käsimatkatavarat (5kg). Ei helvetti et mun pääs kiehu - jouduinko nyt jättää mun rinkan ja 15 kilon edestä kamaa Canberraan??

Luojan kiitos tää virkailija oli ihan huipputyyppi. Se sano et se oli laittanu Virgin Australian pääjehuille sähköpostii, ja et ne halus auttaa mua ottaen huomioon mun paskan tilanteen. Sain luvan vaihtaa lentoo (ja rinkkaki pääs messiin) ilmaseks lennolle, joka lähtis tunnin päästä Melbourneen!! Mies lätkäs mun käteen myös kaks 8$ arvosta ruokakuponkia, jotta saisin syötyykin jotain. Tän kaiken kuullessani purskahdin taas kerran itkuun, enkä pystyny lopettaa. Kiitin virkailijaa ainakin 20 kertaa ja pompin onnellisesti turvatarkastuksen läpi. Mun usko ihmisiin on palautunut - ainakin osittain.

Lento suju tosi kivasti vaik se olikin vähän myöhäs - onneks mul ei oo mitään muuta kun aikaa, niin eipä paljoo haitannu. Nyt oon ollu täällä Melbournen kentällä jo 5 tuntii. Enää 11 tuntii täällä yksin, ni sit Emilia liittyy mun seuraan!! Yhteensä siis enää 16 tuntii Melbetin kentäl, sit lähetään Cairnsiin!! Jauzaa!!

Mun tän yön majotus

Melbourne aka Melbetti, kohta olet historiaa - enkä aio enää ikinä palata Sinun maaperällesi.

...Let the Cairns begin!!!

Phillip island

Vakuutin edellises postaukses ettei oteta enää valmisretkii, koska hullust japanilaisest jäi traumat. Syön nyt sanani

Lähettiin nimittäin turistibussilla Phillip islandiin. Se on kuuluisa mesta siks, et jokaikinen ilta pingviinit tulee auringon laskiessa merestä tän saaren rannalle. Bussimatka kesti vajaa 3 tuntii, mut päivään kuulu muutakin ohjelmaa ku pingut, minkä takii tää retki kesti koko päivän.

Käytiin mm. Maru koala-puistossa, jossa oli kyl muitaki eläimii ku pelkästään koaloit. Saatii ruokkii kenguruit oikeen kädestä pitäen, ja wallabytki juoksenteli siel vapaana ympäriinsä.

Pysähdyttiin matkalla myös suklaa"tehtaalle" (lue: suklaakauppaan) ja vedettiin ilmaset suklaanapit naamariin. Koska nää suklaat oli käsintehtyjä, ei meil ollu varaa ostaa puljust mitään. Jatkettiin matkaa siis tyhjin käsin kohti meijän Final Destinationii; Pingvin paradea!

Pinguist ei saanu ottaa kuvii, ettei niiden näkö vaurioituis (en haluis yleistää mut...) kiinalaisturistien jättikamerasalamavalojen takii. Istuttiin pimeessä, ja ootettiin penkeillä pingviinien saapumista. Jännitys tiivisty, ja pikkuhiljaa niit alko ilmestyy rannalle! Ne oli ihan superpienii, ois iisisti mahtunu taskuun. Pitkän harkinnan jälkeen päätettiin Emilian kaa ettei ainakaan täl kertaa salakuljeteta niit kotiin, vaik ne oliki niin ihanii söpöjä.

Tsekkailtiin niiden touhuu parisen tuntii, kunnes tuli aika jättää niille hyvästit. Ehdottomasti käymisen arvoinen mesta!!

Great ocean road

Oltiin laiskoja eikä jaksettu ettii autoo vuokralle (ja toispuoleinen liikenne ois luultavasti koitunu meijän lorun lopuks), joten otettiin valmisretki; Great ocean road. GOR on about 250km pitkä tie, joka kulkee rantaviivaa pitkin. Sen varrelt löytyy kaikenlaisii eri look-outtei sun muita nähtävyyksii.

Retki oli 2-päivänen, ja siihen sisälty BBQ, majotus ja aamupala. Lähettiin aikasin torstai-aamuna liikenteeseen, ja koska ajomatka on pitkä, saatiin istuu meijän pyllyt puuduksiin. Pysähdeltiin kuitenki välil eri look-outteil ja nautittii maisemist. Sääjumalat ei ollu meijän puolel; vettä (ja rakeita!?) sato vähän väliä ja oli muutenki vähä kylmä keli. Buu

 Mentiin syömään lounasta johonki puistoon, mis vilisee näit Australian eläimii - ja nähtiin vihdoinki meijän ensimmäiset kengurut, koalat ja emut luonnossa!! Nyt sitä ollaan vissiin virallisesti Australiassa ;)

Bojoing

Emut - hävyttömii lintui. Yritti pöllii meijän safkat

Koala ottamas iisisti

Matka jatku ja vihdoin illal päästiin hostellille. Grillattiin piffei ja makkaraa, syötiin salaattii ja nautittiin elämäst. Ruoan jälkeen mentii auringonlaskun aikaan kattomaan 12 apostolia, jotka on oikeestaan suurin nähtävyys tän GORin varrella. Ne on muodostunu kalliosta eroosion takia; aaltojen voimakkuus kuluttaa niitä 2cm vuodessa. Parinkymmenen vuoden päästä suurin osa apostoleista onkin varmaan jo romahtanu. Etualalla oleva ex-apostoli sortu viimeks, just pari vuotta sitten. Ne oli kyl ihan superisoja ja näyttäviä, kuvat ei tee oikeutta!!

Auringon laskettua nähtiin kuunvalossa kun maailman pienimmät pingviinit (n. 30cm pitusia) nousi vedestä ja köpötteli rannalle omiin koloihinsa. Niitä ei kyl näkyny kunnolla, koska ne on niin pieniä ja me oltiin kaukana. Hassua, ku en ees ennen tätä tiennyt et Australiassa on pingviinejä :D

Meijän retkiporukkaan kuulu oli aika erikoinen japanilainen. Hän harrasti muunmuassa seuraavaa: asetti kameran kivelle, laitto itselaukasimen päälle, juoksi kuvaan, ja teki spagaatin. 

Päätettiin ettei täst edes mennä valmisretkeille - välil sai hävetä silmät päästään ihan vaan siks et jouduttiin liikkuu samal bussil. No, ainakaa ei käyny aika pitkäks tän muigelin touhui seurailles haha.

Salakuva; kuski Todd & hullu spagaatti-japanilainen

Aamulla syötiin aamupalaa ja mentiin tsegii apostolit uudestaan, täl kertaa auringon noustessa. Jatkettiin siitä takasin Melbourneen päin, pysähdellen eri mestoil. Matkan varrel bongailtiin taas koaloita puista. Nää jäbät kyl digaa nukkumisest; ne vetelee sikeit 18-20h päiväs. 

Just chilling

Näil on vähän sama meininki ku meil Emilian kaa Melbournes; nukutaa mahollisimman pitkään et meijän Melbs-päivät kuluis nopeemmin hahah. Ei ollu vitsi

MelbZzz

Uudest Seelannist lennettii Sydneyyn, ja samana iltana Sydneyst Melbournee. Täällä sitä ollaa nyt rullailtu vajaa viikko - ja pakko myöntää ettei kumpikaa meist oikeen syty tähän kaupunkiin. 

Melbourne kaikessa komeudessaan

Melbourne on tosi eurooppalaistyylinen; ratikat kulkee ja mestat näyttää ihan Saksalt. Meijän hostelli on kyl aika jebbis; tosi siisti ja tän mestan aamupalast on oikeestaan kehkeytyny meijän päivien kohokohta. Vaihtoehtoi breikkaril on monia; löytyy corn flakesei, myslii ja jopa weetabixei. Kirsikkana kakun pääl se perus mansikkahillo.
Aamupalan lisäks en keksi täst mestast oikee mitää muut erikoist sanottavaa. 

Päivän ainoot kalsiumit & kuidut

Okei ehk oon liian kriittinen... on tääl nimittäin yks magee juttu; Sea life!! 

Käytiin morjenstamas Nemoo

Turisteista pahin

Hostellis asutaan 6 muun henkilön kanssa, joista 4 on saksalaisii. Ollaan siis jokaikinen ilta saatu nukahtaa Deutchlandin sulokielen saattelemana.
Tulos: Emilia näki painajaist et se ui haiden seas, ja meikä näki et hukuin mutaan.

New Zealand

Jeiii!!

Nyt voin sanoo et meikä on kohdannut pelkonsa - korkeen paikan kammon!
Maanantaiks meil oli nimittäin varattu vähän erikoisempi aktiviteetti, Nevis Bungy, joka on Uuden Seelannin korkein benji; nätit 134m. Koska täst huvist oli jo maksettu, ni ei ollu enää muita vaihtoehtoi ku vaan hypätä.

Jäbä näytti suunnan

The next day otettiin vähä iisimmin, käytiin Queenstownin birdparkis, jossa me nähtiin se, mikä on kaikkien Uudessa Seelannissa käyvien pakko nähdä; Kiwi! Lintu, joka ei lennä, vaan juoksee - nopeemmin ku ihminen. Siisti böörd! Niist ei saanu ottaa kuvii mut täs vähä matskuu muist nokallisist et pääsette tunnelmaan.

Sit olikin aika hyvästellä QT, ja lennettiin takas pohjoissaarelle Aucklandiin. Käytiin kaupungil hoitaa perinteiset last minute shopping ja syömäs aivan helvetin tulist meksikolaist safkaa. Ens kerral ku tarjoilija kysyy haluunko hot vai mild ni mietin kyl kaks kertaa ennenku vastaan. Enivei loppuilta hengailtiin meijän hostellil uuden roommaten, uusseelantilaisen Timin kaa, joka valisti meitä muunmuassa sellaisesta aiheesta kuin rugby. Rugby on iso juttu tällä puolen maailmaa, ja Timppa oli tosi järkyttyny ku ei oltu oikee peril täst lajist.

Seuraavana päivänä olikin jo kotiinpaluun aika (= Australiaan). Uus-Seelanti on aivan älytön mesta; jokasen pitäs käydä tääl ainaki jossai vaihees elämää. Ei oo oikeen toista maata johon NZ vois vertaa, tää todella on ainutlaatunen!! Megalike!!

QT!

Lennettiin lauantaiaamuna Aucklandista tänne eteläsaareen Queenstowniin, ja voi luoja tää paikka on kaunis. Tää on suht pieni kaupunki, ja näyttää ihan söpöltä alppikylältä. Tultiin tänne lähinnä rentoutumaan, kun ollaan vietetty pohjoissaarella aikamoista aktiivilomaa - meil oli oikeestaan joka päivä joku retki tms ohjelmaa. Nyt on siis ihan luksusta kun voi vaan olla ja nauttia elämäst :)

Ainoo miinus tääl on kylmyys. Öisin lämpötila vaihtelee -2 ja 3 välillä, ja päivälläki korkein lämpötila on jotain +13. Tosin jos aurinko paistaa ni on kyl tosi lämmin :) Kyl sitä oli jo vissiin tottunu siihen Australian perus +30 asteeseen, vaikkei siellä ehitykään olla kun 2 viikkoa. Nojoo, ei saa valittaa Suomesta kun ollaan, ja onneks kylmyyskin unohtuu kun on niin uskomattoman kaunista ympärillä!

Lake Wakatipu

Me ollaan nautittu kyl jokaisesta sekunnista täällä. Ollaan syöty hyvin, nukuttu pitkään, tutustuttu tähän ympäristöön ja nautittu tän paikan tarjoamista upeista maisemista ja auringonpaisteesta. Meijän hostellikin on ihan superi; tosi siisti ja muutenki tosi magee. Seiniin on maalattu kaikkii kivoi tekstei ja tää sijainti on loistava :) Jos tännepäin ootte suuntaamassa niin suosittelen kovasti hostelliks Southern Laughter backpackersia! 

Meil on myös ihana skotlantilainen tyttö huonekaverina - se lainas meille sen läppäriiki et voidaan kattoo Simpsoneit sil aikaa ku se on töissä tarjoilijana yhessä paikallisessa raflassa. I like it!

Meille suositeltiin QT:n paikallista burgermestaa, joka on tosi kovas suosios - pulju on koko ajan tupaten täynnä ja jonoo riittää ulos asti. Sinnehän me suunnattiin, ja voin sanoo et tää oli varmaan paras burgeri mitä oon koskaan syönyt!! Sanokaa mun sanoneen, Fergburger is a place to be ;)

From now on, I trust in Ferg too!

Ihan sopivan kokonen ;)

Pizzallakin ollaan käyty paikallisessa Winnie'sissa - aivan helkkarin hyvää pizzaa! Ei mitään perus rasvajuustomössöö, vaan oikeesti tuoreilla raaka-aineilla tehtyä ja supermaukasta "gourmé"pizzaa :) Niin hyvää et itkettää.

Kuten siis huomata saattaa, ni ollaan kyl nautittu Uudest Seelannist täysin rinnoin. Kohta nimittäin koittaa taas paluu maanpinnalle (=Australiaan), jossa päästään syömään meijän omatekemii, halpoi pöperöit.

Ollaan me täällä muutakin tehty ku vaan syöty... Aiheesta lisää myöhemmin ;)