Cairns överit

Juhuu, täällä ollaan, Cairnsin paahtavan auringon alla, kaikkien näiden sateisten Melbs-päivien jälkeen!! Ps. Nähtii pelikaanei

Sit vähän faktoja; laskin et vähä yli kuukauden sisäl oon lentäny 11 lentoo, 7 eri lentoyhtiöl. Kutsukaa mua siis täst lähtien Kapteeni-Juliaks. Tai lentäväks venäläiseks.

Pyysin mun Melbourne-lentokenttä-huonekaverii ottaa must kuvaa et miten nukuin. Nauttikaa

Takaisin Cairnsiin; ollaan nyt oltu täällä 5 päivää. Ekana päivänä otettii arskaa oikein olan takaa - se oli oikeestaan eka kerta neljän viikkon sisäl ku nähtii aurinko. Me tietysti palettiin (palattiin? Palottiin?? En tiedä). Siispä seuraavat 2 päivää välteltiin aurinkoo ku ruttoa. Cairnsis ei muuten oo biitsei, koska tää kaupunki on rakennettu mudan päälle. Mut tääl on tosi iso lagooni, joka on kyl tosi kiva! Lämpötila on heitelly joka päivä +30 ja +35 välillä eli ihan oukkidoukki ottaen huomioon et on kevät. Keskel kaupunkii on sairaan iso puu, ja ku käveltii siit pimeellä ohi ni ihmeteltii et mikä lintu pitää noin sairast metelii - katottii ylös ja se puu oli ihan täynnä isoja lepakoita!! Niit oli oikeesti varmaan tuhansii. Siistiii!

Me asutaan eri hostelleis Emilian kaa koska saatiin toisistamme tarpeeks ja päätettii erota. Noei (vielä..) Oikeesti siks, et meikän hostellis ei ollu tilaa. Paikan pääl selvis et tilaahan oli, mut oltii jo varattu eri hostellit joten ei siin muu auttanu ku eroo. Kuulostaa parisuhteelta.

Kuitenki, mun huonees on 3 sveduu, joista yks on urpo. Moikkasin sitä ku tulin huoneeseen ni sain vihasen katseen takas?? Se jäiki meijän ensimmäiseks ja viimeseks syvälliseks keskusteluks. Muutenki meijä huone oli ku pommin jäljilt ku urpo ja sen frendi on levittäny niiden kamat ympäri huonet. Huhhu

Luojan kiitos kolmas sveduist, Emma, on ihan superihana!! Meil klikkas kyl samantien. Syötiin sen kaa yhes aamupalaa ku tein puurot vanhast tottumuksest kahelle (Emilia...). Laitoin puuropussin pöydälle ja käännyin selin siihen päin, ja menin sekottaa puuroo kattilas. Käännyin takas ja TSÄDÄÄM - puuropussi on hävinny ku tuhka tuuleen. Tää on niin tätä hostellielämää, ku pitää taistella selvitäkseen hengissä kaikkien näiden B-luokan kansalaisten keskuudessa. Kuka pöllii toisen puurot?! 

Emma oli onneks valppaana ja näki tän kriminaalin silmäst silmää. Venattii et tää rikollinen kävelee uudestaan keittiön ohi ja halleluja, hän käveli. Jäbä oli vähä ihmeissään ku ryntäsin sen perään ja pyysin mun puuroi takas. Kuten kaikis saduis, täski oli onnellinen loppu. Sain mun grötit bäkkii ja tunsin voittaneeni tän taistelun pahimman luokan rikollista vastaan. Myöhemmin päiväl Emilia tuli käymää mun hostellil ja näytin sille tän kriminaalin. Ehkä saatoin myös sanoo sitä rumaks varkaaks - eihän se kumminkaa ymmärrä. No tietysti kävi ilmi et se oli suomalainen. Hyvä mä

Rikospaikka

Lagoon

Meijän molempien hostelleihin kuuluu päivittäin free dinner yhes pubis, Woolshedis. Sielt saa valita ite, huimast neljäst vaihtoehdost et mitä safkais; vaihtoehtoin 3 eri pastaa tai chili con carne. Ruoka ei oo kyl mitää huikeeta, mut ihan kivaa nyt ku ei tarvi ite kokkailla. Tän gourmée-illallisen jälkee ollaa yleensä jääty Woolshediin viettää iltaa, Emma mukaanlukien. WS on tosi paljon aussei, ja ollaanki juteltu tosi kivojen tyyppien kans ympäri Australiaa. Lemppareiks nous Ned ja Will, jotka asuu Warrnamboolis. Päivät ollaa vaa chillailtu riippumatos (löysin suomalaisen kirjan hostellilt!! Jeii) tai lagoonil, haettu töitä ja mietitty meijän seuraavii siirtoi.

Töist puheenollen, mulle soitettiin et pääsen tarjoilijaks. Melbournessa. Tää on niin tätä backpacker-elämää, ku vaihtaa paikkaa ku sukkii ja tykittää samal työhakemuksii joka puljuun. Eilenki mulle soitettiin et hei, pääsetkö työhaastikseen huomenna (jotain kahvilatyöntekijän hommii) Sydneyyn. Joo no, muuten kiva mut oon 2000 km päässä sieltä.

Meil kävi kyl tosi outo juttu, ku otettii aurinkoo lagoonil. Olin ottanu hostellilt esitteen, joka kerto Noosast (paikka Brisbanen lähel), avasin sen ja aloin tutkii. 30 sek pääst aasialaistaustainen jenkkimies tulee puhuu "Heeei Noosa!! Mä olin siel 3kk töis. Niin siisti paikka!!" Ja yhtäkkii sen 2 rankalaiskaverii liittyy myös meijän seuraan ja alettii juttelee vähä kaikest. Toinen ranskalaisist, Thomas, on menos kahvifarmille töihin, et sais 2nd visan (jos haluu viettää toisen vuoden Ausseis ni pitää ekana vuonna tehä vähintään 88 päivää farmitöitä). No, meikä heitti ring-a-ling Thomasin pomolle ja nyt on asia niin, et mä ja Emilia liitytään sen seuraan, keskiviikkona me lähetään koko kolmen kopla KAHVIFARMILLE!! Mun ja Empun työnkuvaan kuuluu Coffee shop, eli ei oikeestaan farmitöit vaan kahvilatöit farmil. Töit tehään 4h päiväs, 7 pv viikossa, ja vastineeks saadaan majotukset ja safkat.

Tää seuraava tekstinpätkä on omistettu mun äitille. Tänää koin mun elämän ensimmäisen, pahanlaatuisen dagen efterin, ku eilinen Woolshed-ilta riistäyty käsist ku siel oliki yhtäkkii Ladies Night. (Äiti; hengitä syvään!!) Pelkkä ajatuskin alkoholista saa mut vapisee. Kaiken kukkuraks Emilia kadotti sen pankkikortin eilisis riennois. Positiivist täs on se (jos täs ees on mitään positiivista), et ei maksettu ite senttiikää juomist - aussit on kovii poikii tarjoo (pihit suomalaispojat vois ottaa oppii). 

Emilia ja Emma @Woolshed

Emmal oli sopivasti tänää snorklausretki Great Barrier Reefeil, oksens kuulemma vaan kaks kertaa hahaha. Me Emilian kaa podettiin huonoo oloo lagaamal pari tuntii nurmikol ja mietittiin elämän menoo, nyt ku kummalkaa meist ei oo enää pankkikorttii ja käteisvaratki hupenee aika kovaa vauhtii ku asuminen Ausseis ei oo mitää halpaa hupii. Rahansäästöpuuhiin ruvettiin silt samalt istumalt; mä muutin tänne Emilian hostellille loiseks (salakuljetettiin mun rinkka tänne hostelliin pimeen tullen, ja nukun tääl salaa maksamatta.. o-ou).

Muuton jälkee hengailtiin meijän tulevan kollegan, Thomasin kaa, ja vitsi se on kyl kiva tyyppi!! Keskiviikkona siis lähtö farmille, jeii!!