Miälenvikaast

Tiistai oli jännä päivä. Sniikattii takakautta ulos hostellist aamul kl. 6.30, koska ei ollu varaa maksaa. Rahattomina, rinkat selässä mentiin puistoon Lagoonin viereen ja maattiin nurmikolla seuraavat 10 tuntii. Luettiin kirjoi, nautittiin auringost ja nukuttiin vuorotellen. Kävin kaupas sil aikaa ku Emilia piti meijän kamoja silmäl, ja ostin meijän viimesil kolikoil leipää ja juustoo. Thomas (ranskalainen, jonka ansiost lähetään farmille) liitty meijän seuraan ja syötiin yhes juustoleipii lounaaks.

Koska meil ei oo tarpeeks rahaa nukkuu hostellis, etittiin Emilian kaa hyvää spottii, mis vois nukkuu yön mut sit tuli yks pikku mutka matkaan. Emppu oli ollu onneks valppaana, ja huomas illal et yks ja sama mies oli koko ajan ollu meijän lähellä - aamust iltaan. Se näytti ihan mielisairaalt ja seuras meitä pitäen pient välimatkaa koko ajan. Mä en ees ollu huomannu sitä;  päätettiin tehä pikku testi - vaihettiin paikkaa. Ja sit tapahtu just se, mitä eniten pelättiin, nimittäin se vaihto paikkaa meijän peräs. Tää toistu pari kertaa ja kun tuli pimee se tyyppi piiloon puskiin niin, ettei nähty siit muutaku vilauksii ain välil. Me oltiin kahestaan, ku Thomaski oli jo lähteny. Ei muutaku rinkat selkään ja helvettiin sieltä.

Lähettiin kävelee pääkadulle ja törmättiin siel kävelles meijän tuttuun, kanadalaiseen jäbään, Kyleen. Se ties et meil ei oo mitään ja se halus auttaa meitä. Yritettiin varmaan puol tuntii vakuutella sitä, et ei täs oo mitään hätää, kyl me pärjätään - mut Kyle on itsepäinen (luojan kiitos et on - oltasko me muuten enää ees elossa?!). Käveltiin meijän 18kg painavat rinkat seläs hostellist toiseen ja yritettiin check-innata ihan mihin vaan hostelliin, mut missään ei ollu tilaa tai sit ei vaan saatu lupaa, koska mul ei oo minkäänlaist henkilöllisyystodistust. Nähtiin mielisairas tyyppi kadulla pariinki otteeseen; Kyleki sano et se oli nähny sen tyypin varmaan 5 kertaa ku se oli kävelly niin monesti meijän ohi. Lopult Kyle soitti yhen hostellin managerille ja hoiti homman kotiin; meil oli nyt yösija!! Tää kanadalainen enkeli makso meijän huoneen, ja se oli viel ostanu meille banskui ettei kuoltas nälkään. Se hostelli oli ihan kämänen, mut en oo varmaan koskaan ollu kiitollisempi ja tuntenu itteeni niin onnekkaaks, ku mitä tunsin sillon. 

God bless Kyle :) 

Tätäkin oppii arvostamaan :)

Seuraavana aamuna lähettiin bussilla Thomaksen kaa Jaques Coffee Plantationille Mareebaan - kahvifarmille! Perillä selvis et pitää ite ostaa omat ruoat; saadaan pelkästään majotus 4h töitä/päivä vastaan. Toisaalt meijän tilantees seki on parempi ku ei mitään. Siispä farmari vei meijät lähimpään kauppaan ja ostettiin ruokaa viikoks, koska kauppareissui täält tehään kuulemma hyvin harvoin.

Nuoria kahvipuita

Coffee shop, jossa me tullaan työskentelemään :)

Nukutaan campervanissa, joka ei oo kyl kovin kummonen. Tääl ei oo kauheesti tekemist, mut kyl meil on onneks pleikkari, tv ja palapelei. Thomas on ottanu sen elämäntehtäväks ruokkii meiät Emilian kaa, koska se tietää et ollaan rahattomii. Tomppa teki meille ruokaa; riisii ja nakkeja. Kuulostaa kämäselt mut oli aika nannaa kaikkien niiden juustoleipien jälkeen. 

Meijän leirintäalue

Meijän kolmen lisäks tääl farmil on kiinalainen pariskunta, ranskalainen nainen ja kanadalainen kolmekymppinen Tom, joka on kyl aikamoinen satusetä. Se kertoo kyl tosi mageit tarinoit sen elämäst, reissuist, ja muist jutuist, mut jotenki (vaik se näytti kuviiki) kaikki vaikuttaa niin uskomattomalt, et ei olla varmoi uskoako vai ei. Se mm. kerto et sen vanhemmat on miljonäärei, koska sen isä on kuvannu IMAXil kaikkii menestyneit leffoi mm. Avatar, Iron man ja Transformers. Nähtiin kuviiki sen isäst kuvaamas Afrikas, mut epäilys on silti kova.

Ps. Mun aussipankkikortti on tullu, jeii!! Nyt sinne on siirretty rahaa, ja siirros menee 3pv. Sormet ristiin et siirto onnistuu - ehkä asiat alkaa täst sit pikkuhiljaa lähtee rullaamaan :)