Kodittomalla karpolla on asiaa

Eli pitkä tekstinpätkä tulossa...

Couchsurffailu jatku David the DJ:n jälkeen uuteen mestaan - täl kertaa muutettiin ihan Surfers Paradisen ydinkeskustaan intialaisen Aksharin luo. Ennen tätä muuttoa päätettiin kuitenkin juhlistaa meijän rahansäästöö (milläs muullakaan tavalla kun..) tuhlaamalla rahaa, ja mentiin italialaiseen ravintolaan syömään. Emilia otti jonku perus Emilia-pizzan 4 eri lihatäytteel, ja mulle koitti taas valinnan vaikeus. En osannu päättää, joten kysyin tarjoilijalt mikä on paras, ja otin sen.

Kreikkalainen lampaanlihapizza tsatzikilla it is then!

Tää tarjoilija kävi sit vähän välii häiriköimäs meijän ruokarauhaa tyhmil kysymyksil (kävi kysyy kolme kertaa "onks hyvää pizzaa?" no on, on!!), alettii jo epäilee et kaikki ei oo nyt iha kohillaa. Ruokailun loputtua se toi meille laskun, ja sen mukana myös yhen ylimääräsen lappusen.

Voi Umberto, Umberto. Kiitti mut ei kiitti

Mahat täynnä jatkettiin matkaa intialaisen luo, ja huomattiin et se asuu tän kyseisen pizzaraflan naapuris. Jes :D 

Mulle ja Empulle on kehittyny täällä Ausseissa ihan loistava unirytmi (nukkumaan viimestään kl 22 ja herätys 8..) sen takii ettei tykätä juoda alkoholii tai käydä baareissa. Tää intialainen yritti kumminki kovasti sekottaa meijän aivotoimintaa, eikä kuulemma saatu mennä nukkumaan ennenku se ite menee. Kysyin et monelt se sit menee yleensä sleep ni "yheltä yöllä..". Vaihettii Emilian kaa ei helvetti - katseita - meille toi aika ei vaan oo fyysisesti mahdollinen. Katottiin telsuu, ja meikäläinen tahtomattaan alotti protestoimisen (eli nukahdin yheltätoista). 

Couchsurfing kirjaimellisesti

Kuten edelläolevasta kuvasti näkee, jouduttiin täl kertaa ihan oikeesti sohvasurffailemaan. Mä sain vielä pienemmän sohvan ku Emilia, ja jouduin sleputtaa koko yön sikiöasennossa. Pakko sanoo et ei ollu mitää herkkuu, mut kylhän tää sen kuuluisan ulkonanukkumisen voittaa :D

Sunnuntaina intialaisel oli ikävä kyllä vapaapäivä, joten jouduttiin hengailemaan sen kaa kaupungilla. Kuulostaa törkeeltä, ku ottaa huomioon et se on ottanu meijät sen luo asumaan, mut ei aina vaan jaksais puhuu sitä englantii ja rupattelee niitä näitä :D 

Eniveis, mentiin kaikki yhes rannalle ja siel oli Australia dayn kunniaks järjestetty rantalentis-kilpailu, jota sit jäätiin kattomaan. Australia day on täällä vähä eri juttu ku Suomessa Suomen itsenäisyyspäivä - näillä tää on virallinen dokauspäivä (huhut kertoo et tällöin on 10-kertaa kovemmat kekkerit ku uutena vuotena). Mulle ja Emilialle tää oli vaan yks päivä muiden joukos (koska ei kiinnosta juoda alkoholia..). 

Tehtiin niinkin mielenkiintosii juttui ku syötiin puuroo, katottiin illalla yks surkee kauhuleffa (ja intialainen syytti mua koko illan huonosta valinnasta...) ja mentiin sleep. Siistiiii

Must on tullu ihan hirvee lukutoukka täällä ahhaha. Käyn kaikkien hostellien kirjastot aina läpi ja täytän mun rinkan eri kirjoilla. Välillä ku rinkka alkaa painaa liikaa ni joudun kuitenki luopuu niistä :D Oon lukenu koko matkan aikana varmaan 20 kirjaa, englannin- ja myös suomenkielisii (oon aina ihan innoissani ku bongaan suomenkielisen kirjan ahaha) En oikeen tiiä mihin suuntaan tää Australia on oikeen muuttanu mut, ku unirytmiki on nykyää ku mummolla ja kaiken kukkuraks viel tää kirja-addiktio. Toivottavasti palaudun taas normaaliks ku pääsen takas Suomen maaperälle :D

Emilia jätti mut tiistaina yksin intialaisen hepun luo, samal ku se ite suuntas Byron bayhyn. Eron hetkellä mun kova kuori mureni ja tirautin pari kyyneltä. Olihan se nyt helvetin outoo yht'äkkii erota Emiliast, ku on ollu sen kaa yhessä oikeestaan ihan koko ajan, 4,5 kuukautta putkeen. Syötiin yhessä kuitenki viimeinen juhla-ateria, eli makaroonii ketsupilla ja jälkkäriks jädee. Nähää kumminki viikon päästä taas, eli hätä ei ole tämännäköinen!!

Mulla oli siis keskiviikkona aamulento Sydneyyn, joka lähti jo kl 6. Säästin 25 dolsuu ku en maksanu siitä, et oisin ottanu matkatavaroita mukaan lennolle. Jätin rinkan mun ruotsalaisen kamun, Andrén hoiviin ja annoin sille luvan lainata mun kledjui rinkasta tarpeen vaatiessa. Ite pakkasin käsimatkatavaroihin kaikki välttämättömät kamat, ja lähin reppu seläs mun ex-hostellille kattomaan telsuu ja kuluttamaan aikaa ennen ku suuntaisin lentokentälle. Joku tyttö alko kattomaan Taru sormusten herrasta ja olin ihan innoissani ainaku tuli joku kontu-kohtaus. "Mä oon ollu tuolla!!!" 

Olin taas koditon, ja telkkarihuone meni kiinni kl 23. Jouduin lähtee ulos, ja tsekkasin monelt menee bussei lentokentälle ja kappas vaan, seuraava bussi lähtee kl 4:10. Ja sit alko vielä satamaan. Ei jumalauta...

Ei naurattanu

Pikaisen 1+1 laskennan jälkeen päätin lähtee bussil lentokentän lähialueelle, Coolangattaan. Peril katoin googlemapsist ohjeet miten pääsen lentokentälle, ja ei siin sit muutaku jalkaa toisen eteen. Parin kilometrin kävelyn jälkeen pääsin ku pääsinki perille, mut tää Gold coastin lentokenttä on niin pieni, et se suljetaan öisin. Mikäs siin sit, meikäläinen kopioi ja nukuin sit lentokentän ulkopuolel samalla tavalla ku tää mun malesialainen naapuri;

Eli istualteen

Kiitos yhteisestä yöstä

Kello 4 aamulla joku lentokentän työntekijä tuli herättämään, et nyt voi tulla sisälle. Kiva juttu :D

Kuitenki, loppu hyvin kaikki hyvin, pääsin perille Sydneyyn ehjin nahoin. Perillä odotti paleface-Anette jättiläisrinkan kera. Iihanaa <3

Suunnistettiin kentältä meijän couchsurfing-paikkaan (kyllä, cs taas) ja eksyttiin. Perus :D Käytiin jonkun hotellin respassa kysymäs, et mis helvetis me oikeen ollaan. Kävi ilmi et oltiin menty 4km ohi... tää on kyllä niin tätä. No, käveltiin sit se 4 km takasin, ja perillä oltiin ihan hiestä märkiä. Nami

Oman kuvansa arvoinen; ruisleipä <3 

She's here!!!

To be continued...