Balibalivalivali

Halloota!
Lennettiin ihanalta Gold Coastilta ensin Kuala Lumpuriin, jossa meil oli kolmen tunnin välilasku. Kerettiin siinä sopivasti virittäytyy Aasia-tunnelmaan syömällä tulista nuudelikeittoo, ja oli muuten superhyvää! Kaikki meikäläisen tuntevat tietää, et oon ihan hulluna kaikkeen tuliseen safkaan. Se, et oon kantanu mun rinkassa Mexican chili -maustepurkkii viimeset 4kk (ja on muuten vieläkin matkassa mukana) kertoo jo aika paljon. Eniveis, tyytyväisinä ja masut täynnä oltiin valmiita seuraavaan kolmen tunnin koitokseen, nimittäin lennolle KLstä Baliin. Nää lennot kesti yhteensä sen nätit 13h eli ei ollu mikään kovin lyhyt lento, vaikka kartasta näyttääkin et Bali ois ihan lähellä Ausseja. Koko päivä menikin siinä sit matkustaessa :)

Aika pienehkö lentokone

Seuraavana päivänä herättiin virkeinä, valmiina explore the city. Meijän ensimmäinen kohde on siis Kuta, Balin suurin kaupunki. Odotukset oli korkeella, mut pakko myöntää et Kuta oli pettymys. Katukauppiaat (kuten muissakin Aasian maissa) yrittää saada sut niiden kauppaansa millä mitalla hyvänsä, huutelee sun perään ja jos pysähdyt hetkeks kattomaan esimerkiks jotain korua niin myyjä tulee heti kyselee "How much?!" Relaa jäbä, mä vaa katon, en oo ostamassa!!

Sama juttu taksikuskeilla; kävelet katua pitkin 50 metriä ni siinä ajassa on jo 10 taksikuskii tullu tarjoomaan "transport??" Ei jumalauta antakaa mun nyt kävellä!!

Meijän hotellin etupiha :)

Eli tiivistettynä tää Kuta on aikamoinen turistihelvetti. Ruoka on kyllä älyttömän hyvää ja halpaa, siitä mul ei oo mitään pahaa sanottavaa todellakaan :) Aasialainen ruoka on ihan maailman parasta, ei oo sen voittanutta!!

Iltapalaks purkkinuudelii (sairaan hyvää!!)
ja "kattokaa oon miljonääri" lavastus

Jouduttiin heti ekana päivänä myös huijatuiks, mikä ei oo kyl kovin yllättävää sinänsä. Käveltiin kadulla ja yhet balilaiset naiset tarjos meille manikyyrii 20,000 rupialla (16,000 rupiaa = 1 euro) ja toiset 20,000 pedikyyristä. Aateltiin et okei no ehk nyt sit mennään, ku noin halvalla lähtee. Naisetki siinä yllytti ja toisti lausetta "Relax, you're in Bali!" - nykyään toi lausahdus onki sit meijän yleinen vitsi.

Meillä oli rahaa mukana 100,000 rupiaa, eli ihan hyvin sen ois pitäny riittää. Naiset ehdotti meille akryylikynsii, ja alko liimailee niitä Anetelle ennen ku se ehti ees avaa suutaan. Mä pysyin tiukkana, toistin vaa "no, no, no" enkä antanu niiden liimailla mulle mitään. Eniveis, lakkauksen jälkeen ne alko yht'äkkii tekee meille molemmille hammastikuilla "nail art" . Yritin sanoo niille etten haluu mitään, mut siinä ne vaan jatko kukkien tekemistä ni ajattelin vaa et ihan sama, anti olla sit.

Lopputulos oli ihan järkyttävä. Samalla kävi ilmi, et tää nail art maksaa 350,000 rupiaa per 10 sormee. Koska mulle oltiin tehty ne kukat myös varpaisiin, niin mun loppuhinta oli 700,000 plus kantapäiden hionta (jonka ne teki senkin täysin omatoimisesti multa kysymättä) oli 200,000, eli yhteensä 900,000. Aneten loppuhinta oli akryylikynsien takia siinä 1,500,000 paikkeilla. HETKINEN, mitä tapahtu sille 20 tonnin manikyyrille, johon me alunperin suostuttiin?! :D

Tässä lopputulos. Kuvassa Aneten varpaat ja meikän käsi (väriero?!)

Sanoin etten todellakaan maksa tollasta hintaa, josta naiset veti herneen nenää. Neuvottelin ja lopulta tingin hinnan 300 tuhanteen, joka sekin on aivan helvetisti liikaa (n.20e). Anette (aka tinkimisen amatööri) sai alennettuu oman hintansa 600,000 (n.40e). Koska meil ei ollu lähelläkään tarpeeks rahaa mukana, piti lähtee hakee rahaa hotellilta. Matka taittu lepposasti - naiset nimittäin tarjoutu viemään meijät niiden skoottereiden kyydissä perille. Liikenne täällä on yks katastrofi (kuten kaikkialla Aasiassa), yhellä kaistalla saattaa ajaa jopa 3 skootteria ja yks auto - kaikki vierekkäin. Ja skoottereiden päällä ei oo pelkästään 1 ihminen, vaan koko suku.

Kuinka moni on päässy balilaisen naisen skoban kyytiin?! Ei varmaan joka jannu. Mut me ollaan!! Kokemuksia kokemuksia.

Nokka kohti uusia huijauksia

Australian viimeiset

Moikkamoii, pitkäst aikaa taas tulin (tällä kertaa ihan itse) päivittelee vähän viime viikon tapahtumia :) 

Lennettiin siis Sydneystä Gold coastille; täst paikast on ehkä kehkeytyny mun Australia-koti. Tykkään tästä alueesta tosi paljon, ja siks pakotin Anetenkin tänne. Gold coast tulee olemaan myös meijän viimeinen stoppi Australiassa, nimittäin täältä me lennetään seuraavaks Balille!! 

Eniveis takasin niihin kuluneen viikon tapahtumiin...

Sydneyn lentokentäl ennen meijän GC-lentoo käytiin kaupas ja kysyttii myyjält apuu sopivan adapterin löytämiseks Balii varten. Löydettiin ku löydettiinki sit "the one", ja Anette sit osti sen ja tokas heti kaupast uloslähtiessä et "Jes, nyt on yks huolenaihe vähemmän!". 

Myöhemmin, just ennen lentoo tutkittiin tota adapterii vähän tarkemmin ja huomattii et hetkinen, aika tutun näkönen töpseli... Luettiin paketin takaosa ni sama adapteri sopii myös Eurooppaan. Toisin sanoen Suomes on ihan täysin samanlainen virtalähde ku Balil. 

Eli yläfemma Anelle vaan loistavan ostoksen johdosta ahaha

"Jes, nyt on yks huolenaihe vähemmän!"

Iloinen turisti perillä Gold coastilla

Yritettiin päästä samaan hotelli-hostelli-kompleksiin (nimeltään Islander, suosittelen kovasti kaikille reppureissaajille, jotka haluu asuu rauhallisessa ja puhtaassa hostellissa) jossa Emilia yöpy, mut tietenkään ei ollu tilaa! Rinkat siis takasin selkään ja leuka rinnassa kohti uusia pettymyksiä. 

Käveltiin sit mun yhteen toiseen ex-hostelliin, ja siel löyty onneks tilaa meille. Jouduttiin 20 hlön dormiin, eli ei tosiaan mitää herkkuu :D Kaiken kukkuraks meijän huone oli viel jonkun baarin yläpuolella, joten saatii nauttii bilemusiikist yömyöhään asti. Jes :D

Väsyneet matkustajat

20 bed dorm. Miltäs näyttää? ;)

Plussana se, et nyt Aneki sai kokee vähän tätä partyhostel-elämää. Vartin jälkeen se jo valitteli et on ikävä Anapattii (=meijän edellinen couchsurfing-isäntä). 

Kuitenki, selvittiin yöstä, vaik pari kertaa juopuneet huonekaverit tuliki herättää ja musiikki pauhas. 

Puuroo banskul ja kanelil; joka-aamuinen rituaali

Mentiin rannalle ottaa arskaa, mut koko areotost ei pystyny nauttii ollenkaa. Tuuli ihan helkkaristi ja jo viiden minuutil jälkeen koko korva oli täynnä hiekkaa, puhumattakaan pyyhkeest jota ei ees näkyny 10cm hiekkakerroksen alta. Eniveis Emilia joinas meihin ja istuttiin vaan rannalla ja jutskattiin kuluneen viikon tapahtumist; oli paljon catch-upattavaa ku oltiin oltu viikko eros!

Tää oli myös Empun vika päivä Ausseissa - joten illalla oli syytä ottaa parit. Käytiin pubissa istuskelemassa ja treffattiin meijän vanhoja aussikavereita nimeltään Will & Ned, joihin oltiin tutustuttu silloin joskus kun oltiin vielä Cairnsissa. 

Pojat oli just muuttanu Gold coastille opiskelemaan, ja niiden uus, sairaan mukava kämppis Jack oli kans mukana :)

Pelattiin yks bilismatsi tytöt vs pojat, ja oltiin ihan sairaasti häviöl; meil oli viel neljä palloo pöydäl ja pojil pelkkä kasipallo - tilanne alko näyttää jo toivottomalt. Onneks pojatki oli surkeit pelaa ja onnetar oli meijän puolella; meikäst tuli pelin ratkaisija ja onnistuin vahingos lyömää palloi pusseihin. Ja niin me voitettiin!♡ 

Emppu oppinu juomaan kaljaa.
Aussikuukaudet ei oo siis menny hukkaan!

Seuraavana päivänä mun rakas Emilia lähti Balille, ja me Aneten kaa suunnattiin kohti Pacific fair -ostoskeskusta. Ymmärrättehän, piti shoppailla vähän viime hetken ostoksia...

Mun vanhat lenkkarit ei lähteny farmin jälkeen puhtaaks enää millään, ni piti ostaa uudet korvaajat. Rest in peace, kiitos yhteisistä vuosista <3 (mitenniin mul on tunneside mun kamoihin..)

"I got money"

Anetel karkas homma ihan käsistä; lopult tää nainen ei enää ees sovittanu vaatteit vaa käveli ihan pokkana suoraa tietä kassalle ahaha

Klassinen "ostinksmä oikeesti näin paljon?!" -ilme

Vikana aussipäivänä mentiin Currumbin wildlife sanctuaryyn, koska Anen oli pakko saada koalakuva. Ymmärrän täysin.

Yllättävän notkee otus ;)

Tää wildlife sanctuary oli must tosi kiva paikka, tosi lepposa eikä oo läheskään niin paljoo turisteja ku Australian zoossa. Lippu oli myös paljon halvempi, ja täälläkin saa otettua sen kuuluisan halikuvan koalan kaa :) 

Sain hyvästellä viimestä kertaa Australian kuuluisat asukit - kengurut.

Meikä ruokkimas ihanaa söpöö
1-vuotiast vauvakenguu <3 

Perheportretti (ja random kuvanpilaaja-tyttö taustalla..)

Illalla hengattiin taas kerran meijän suomalaisen hostellikaverin, Pietun kaa. Tutustuttiin sen kaa vahingossa (tosi hyvissä merkeissä, not). Here comes the story...

Islander-hostellis kaikil on henkilökohtaset ruoka-astiat ja en enää jaksanu hakee omiani, vaan bongasin jonku kulhon ja lusikan pöydält. Omistajaa ei näkyny joten päätin "ihan nopeesti vaan" lainata niitä. Siinä sit söin naama peruslukemil puuroo, kunnes joku poika (=Pietu) tulee suomeks kysyy "Moro, onks toi mun kulho?". Siinä sit jouduin safkaamaan mun puuron loppuun pöllityst kulhosta, sen omistajan läsnäollessa. Voi sitä häpeän määrää :D 

Loppu hyvin kaikki hyvin, meist tuli frendei ja ollaan nyt sit aina iltasin ennen nukkumaanmenoo hengailtu pari tuntii Pietun kaa. Hyvä jäbä! :)

Tuntuu ihan sairaan oudolta lähtee Ausseista pois, nyt ku on jo täysin tottunu kaikkeen elämänmenoon täällä ja tietää miten homma toimii. Puolet musta haluais vielä jäädä, mut kumminki se toinen puoli ois jo täysin valmis lähtee. Koti-ikäväki alkaa jo vähän painaa, mut jollain taval Australiastaki on tullu mun toinen koti. En tiiä, sekavat on fiilikset. 

Tuntuu et oon kasvanu täällä ihan älyttömästi ihmisenä. Oon oppinu ottaa vastuun omista teoistani, itsenäistyny ihan huimasti ja osaan nykyään hoitaa mun omat asiani. En usko et oisin aikuistunu pienintäkään osaa siitä mitä nyt oon, jos oisin vaan päättäny viettää mun välivuoden Suomessa.

Kuitenkin, ei tää oo ollu mitään ruusuilla tanssimista. Vaikeuksilta ei olla vältytty (hyvänä esimerkkinä lompakon & passin ryöstö) mut kaikest ollaan kuitenki selvitty tavalla tai toisella. Kokemukset kasvattaa ja kaikesta oppii. 

Erityismaininta viel Empulle - en ois voinu pyytää parempaa Aussi-matkakaverii ku sinä! Nyt ainakin tiiän, et ollaan friends for life (hähää). Oot ihana♡ 

Mun aika Australiassa on tältä osin nyt sitten ohi. Uskomatonta, miten nopeesti aika kuluu - viis kuukautta on menny ihan hujauksessa! Oon tavannu paljon upeita ihmisiä ympäri maailmaa, ja tunnen itteni ihan super onnekkaaks et mul oli mahdollisuus lähtee tänne, ja että mä tartuin siihen.

Eniveis, jatkan blogin kirjottelua, vaikka nyt tää nimi saattaa olla vähän harhaanjohtava, kun en enää Ausseissa oo. Lähen kiertelee ympäri Indonesiaa ja Aasiaa, ensimmäisenä kohteena Bali, jossa Melisa, Janika ja Emilia jo oottaa! Kohta on taas poppoo koolla <3

Elämää Aneten silmin

Heiooo! Täällä kirjottelee Julian kaveri Anette. Julia ei tänään tuntenut itseään kovin inspiroituneeks, minkä seurauksena koneen ääreen istuin minä. Tehtävänäni kirjoittaa meijän kuluneesta viikosta. 

Okei. Mulla lähti lennot Suomesta maanantaina 27.1.  iltapäivällä, ja edessä oli 30h matkustamista. Olin tosi jännittynyt, en oo oikee ikinä pitäny lentämisestä, pienet penkit ja turbulenssi, eli yhtäkuin paha olo. Pääsin kun pääsinkin Sydneyn kentälle 29.1., vajaa viikko sitten. Julia oli saanu meille couchsurfing paikan Sydneystä, 10min bussimatkan päästä citystä. Meijän surffausisäntä thaimaalainen Anapatt oli laittanu Julialle facebookissa ohjeet, miten löydetään sen kämpille. Sanomattakin selvää, et eksyttiin. Keskipäivän paahtees oli kiva kulkee pitkis kuteis, rinkka seläs ilman vettä varmaa viis kilsaa. Ihme ja kumma, mua ei vielä väsyttäny vaikka olin valvonu varmaa kaks vuorokautta. Päästiin perille, ja meitä odotti positiivinen yllätys - saatiin nimittäin oma huone, oma sänky ja oma vessa! Tilava ja suht uus kämppä, tosi jeba. 

Eka aamu

En oo ikinä lentäny niin pitkiä matkoja kuin nyt tänne tultaessa, ja en oo oikeestaan ees ajatellu kuinka kauheeta jet lag voi ollakkaan. Päästiin nukkuu, mut koska olin jo valvonu kolmatta vuorokautta, ei uni meinannu tullakkaa. Nukuin ehkä 4h ekana yönä. Olo oli ihan hirvee. En oo ikinä ollu näin kaukana kotoo, valvonu ikinä näin kauaa, lentäny ikinä näin kauaa.. Romahdin :D Kesti oikeesti pari päivää et pääsi pahimman yli. Ekana aamuna syötii hyvin ja alettiin suunnittelee meijän tulevia reissailuja! Tarkotus ei oo siis viettää kovinkaan paljoa aikaa Australiassa.

Plänning plänning

Lähettiin torstaina rannalle, Bondi beachille. Niinkun varmaan monet muutkin, olin kyyläilly Suomessa sitä ohjelmaa Bondista, ja niistä hengenpelastajista. Oli siistii nähä paikka ihan omin silmin! Ohjelmassa oli auringonottoa, ja Julle suositteli et jäädään suosiolla nurmikolle, ettei hautauduta hiekkaan tuulisella rannalla. Hyvä idea. 

Ihanaa oli makoilla auringossa, kun Suomessa sitä näki viimeksi elokuussa. Innoissani laitoin rasvaa vain nenään ja käsiin. Oi kyllä, neljä tuntii auringossa tekee ihmeitä ilman rasvaa! Nimesinkin itseni lobsteriksi, niin punanen olin. Yöt oli tuskaa ja piti käydä poistaa kaupasta aloeveerat sun muut mömmelöt joita oonkin suihkinu ja lätränny viime päivinä taukoomatta. Burana on ollut myös kovassa käytössä, en oo ikinä palanut niin pahasti! Järkyttävää.

Bondi

Meijän host Anapatt käy viikot töissä, ja se ehdotti, jos tehtäis lauantaina jotain yhdessä kun sillä on vapaata. Se kerto, et pelas yliopistossa tennistä, ja suostuteltiin se viemään meijät pelaamaan kans. Iltapäivä meni palloa lätkiessä. Sitä ei todellakaan voinu kutsuu pelaamiseks. Hävettää niin paljon et en ees aio kertoo siit yhtää enempää.

                    

Me tosiaan maksettiin tästä huvista

Illalla oli luvassa Anapattin kaverin tuparit. Oltiin aluks vähän nihkeitä lähtemään, mä sen takia ku näytin hakatulta oravalta palovammojeni takia ja Jullee tais väsyttää. Noh, raahauduttiin kuitenkin Anapattin mieliks, se vakuutteli et tulee olee kivaa. Bileet tiivistettynä: viis hippiä muuttanut yhteen, niillä oli suurinpiirteen Plantagenin kokonen puutarha ja hitosti hippisapuskaa. Mä fiilasin ihan sikana! Siel soitti Anapattin kaverin bändi, ruoka oli hyvää, itsetehdystä jääteestä puhumattakaan! Kivaa nähdä vähän paikallisten menoa, eikä vaan kuljeskellä kaupungissa. Tällä tavalla pääsee mun mielestä vähän lähemmäs sitä ''oikeeta'' elämää :) 

Näillä viidellä kaveruksella jotka asuu tuolla, niillä oli ainakin viis terraarioo täynnä jotain rukoilijasirkkoja. Keittiössä. Tutkimuksia varten. Yläkerrassa oli vintti mikä oli täynnä maalauksia ja kattoikkunasta oli näkymät Sydneyyn. Puutarhassa niillä oli banaanipuu, ja toisessa puussa keskellä jumalatonta pihaa oli treehouse, jossa kuulemma voi rentoutuu; kuulla luonnon äänet ja linnun laulun samalla kun lukee kirjaa. Jep, no comments. Ulkona istuessa piti Jullen kans hierasta pari kertaa silmiä, kun nähtiin jonkun naikkosen napsivan raakoja sieniä.. 

Sapuskaaaaa!

Tupareissa jubailtiin parin tyypin kans, ja yks David luuli meitä Julian kaa siskoiks. Just joo.. Jossain vaiheessa jubailtiin vaan kahestaan sit, tai kuunneltiin kun Anapattin kaverit vertaili puhelimia tai puhu Snapchatista. 

Lobster ja Anapatt

The band!! The higher you fly, the harder you fall

Nukkumaanmenoaika

Sunnuntai-aamuna sain kerranki nukuttuu pidempään, heräsin ehkä 8.30. Anapatt vei meijät tohon sen lähelle, sellaseen paikkaan kun Newtown. Käytiin eka markkinoilla missä oli kojuja täynnä sapuskaa ja rytkyjä. Sieltä lähti mukaan ainoastaan mehujää. Hypättiin bussiin ja päästiin Newtownin kaduille kattelee vähän kauppoi. Täällä on kaikkee ihanaa ostettavaa, jos vaan ois rahaa! Kaikki on tosi kallista, eikä mikään oikeen tuntunu nappaavan. Käytiin thaimaalaisessa paikassa syömässä luonastarjouksen aikaan, ja Anapatt nokkelana poikana tilas mulle thai-kielellä kanaa ja nuudelii ja mitä kaikkee siinä nyt oli. Halvalla lähti. Vyöryttiin maha täynnä takas kotiinpäin kunnes törmäsimme.... IHANAAN LAUKKUKAUPPAAN. Lähin kaikista henkseleistä, ei saakeli soikoo hiplasin jokaista laukkua ja varmasti kellekkään kaupassa asioineelle ei jäänyt epäselväks, et mä todellakin aion ostaa jonkun niistä. Australian design! 

Julia ja sen uus kultsi

Tultiin takas kotiin, oltiin vähän ryytyneitä varmaan kymmenen kilsan talsimisen jälkeen. En kuitenkaan halunnu nukkua, että saisin illalla unta. Anapatt ehdotti et pelattais xBoxilla jotain kamerapeliä, joka olikin ihan jees. Julia tosin oli aika ryytynyt, ja makas vaan lattialla. Innostuttiin myös sotaan Anapattin kans, sillä oli jotkut vaahtomuovi-ammus-aseet. Jossain vaiheessa Julia poistu päikkäreille ja mä jäin Anapattyn kaa datailee. Julian herättyä Anapatt käski sen viikata kaikki pyykit. Suurinosa noista oli boksereita. Tajuttiin tässä vaiheessa et se ottaa couchsurfereita vaan kodinhengettäriks. 

Orjatar pyykeissä

Oltiin nähty torstaina Sydneyssä mainoksii Kiinalaisesta uudesta vuodesta ja sen paraatista! Se oli sunnuntaina illalla, eli päikkäreiden jälkeen lähettiin taas matkaan. Siitä huvista ei kauaa nautittu; kaikki mitä nähtiin oli kännykän ruudun kautta. Julia otti ainakin 200 kuvaa, tässä nyt jotain niistä. Oli täyttettyjä olioita ja liekkejä ja kaikkee mahtavaa. Jossain vaiheessa kun soija vaan valu selkää pitkin ehdotettiin lähtöö. Julia ja Anapatt halus take away -sapuskaa jostain kiinalaisesta paikasta, ja mä ihailin ilotulitteita. 

Lippuja jei

Dragon

Kiinalaisia dumplingeja kiinalaisen uuden vuoden kunniaks!

The Laukut mukana paraatissa

Meijän piti alunperin olla Anapattilla vaan ke - su, mutta koska ollaan niin ihania niin Anapatt itse ehdotti että jatkaisimme yhteiseloamme siihen asti kunnes me lennetään Gold Coastille tiistaina. Maanantaina otettiin aree Hyde Parkissa ja käytiin kaupungilla vähän pyörimässä. Tultiin illalla takas kotiin, kun oli tarkoitus kokkailla yhessä. Ilmeisesti Anapatt tajusi sanan yhdessä eri tavalla kuin me; se joi viiniä samalla kun me aherrettiin keittiös. Just joo. 

Ruoka oli hyvää, tosin en oikeen itse syttynyt tolle pakastekanalle, mun palassa oli nääs joku ruston jäämä. Sen nii väliä, tulin täyteen kuitenkin.

Still a lobster, ja Anapattin hieno Mario paita. Sekä juhla-ateria.

Kanaa, perunamuusii, paistettuja sieniä ja salaattia!

Maanantai illalla lähettiin vielä kattomaan josko oopperatalolla olis jotain valaistusta. Vaan eipä ollut. Venailtiin hetki, mut ainut valaistu asia mitä saatiin ihailla oli toi Harbour Bridge ja kaupungin valot. Kaunista oli silti. Tultiin takas Anapattille illalla, eikä saatu ovee auki vaikka meil oli kaikki avaimet. Yritettiin varmaan 10 min, kunnes soitettiin Anapattille. Se oli pelännyt koko 10min ajan että joku tosiaan yrittää murtautua sen kämppään. Rynkytettiin ovea vissiin sen verran kovaa...

On se hieno!

Nyt on tiistai aamu ja ollaan sanottu heipat Anapattille kun se lähti töihin. Meijän lento lähtee sinne Gold coastille kohtapuolin, jei! Vaikka on ollu mukavaa asua täällä, kyllä nyt on oikeesti oikee aika lähtee. :)

Kodittomalla karpolla on asiaa

Eli pitkä tekstinpätkä tulossa...

Couchsurffailu jatku David the DJ:n jälkeen uuteen mestaan - täl kertaa muutettiin ihan Surfers Paradisen ydinkeskustaan intialaisen Aksharin luo. Ennen tätä muuttoa päätettiin kuitenkin juhlistaa meijän rahansäästöö (milläs muullakaan tavalla kun..) tuhlaamalla rahaa, ja mentiin italialaiseen ravintolaan syömään. Emilia otti jonku perus Emilia-pizzan 4 eri lihatäytteel, ja mulle koitti taas valinnan vaikeus. En osannu päättää, joten kysyin tarjoilijalt mikä on paras, ja otin sen.

Kreikkalainen lampaanlihapizza tsatzikilla it is then!

Tää tarjoilija kävi sit vähän välii häiriköimäs meijän ruokarauhaa tyhmil kysymyksil (kävi kysyy kolme kertaa "onks hyvää pizzaa?" no on, on!!), alettii jo epäilee et kaikki ei oo nyt iha kohillaa. Ruokailun loputtua se toi meille laskun, ja sen mukana myös yhen ylimääräsen lappusen.

Voi Umberto, Umberto. Kiitti mut ei kiitti

Mahat täynnä jatkettiin matkaa intialaisen luo, ja huomattiin et se asuu tän kyseisen pizzaraflan naapuris. Jes :D 

Mulle ja Empulle on kehittyny täällä Ausseissa ihan loistava unirytmi (nukkumaan viimestään kl 22 ja herätys 8..) sen takii ettei tykätä juoda alkoholii tai käydä baareissa. Tää intialainen yritti kumminki kovasti sekottaa meijän aivotoimintaa, eikä kuulemma saatu mennä nukkumaan ennenku se ite menee. Kysyin et monelt se sit menee yleensä sleep ni "yheltä yöllä..". Vaihettii Emilian kaa ei helvetti - katseita - meille toi aika ei vaan oo fyysisesti mahdollinen. Katottiin telsuu, ja meikäläinen tahtomattaan alotti protestoimisen (eli nukahdin yheltätoista). 

Couchsurfing kirjaimellisesti

Kuten edelläolevasta kuvasti näkee, jouduttiin täl kertaa ihan oikeesti sohvasurffailemaan. Mä sain vielä pienemmän sohvan ku Emilia, ja jouduin sleputtaa koko yön sikiöasennossa. Pakko sanoo et ei ollu mitää herkkuu, mut kylhän tää sen kuuluisan ulkonanukkumisen voittaa :D

Sunnuntaina intialaisel oli ikävä kyllä vapaapäivä, joten jouduttiin hengailemaan sen kaa kaupungilla. Kuulostaa törkeeltä, ku ottaa huomioon et se on ottanu meijät sen luo asumaan, mut ei aina vaan jaksais puhuu sitä englantii ja rupattelee niitä näitä :D 

Eniveis, mentiin kaikki yhes rannalle ja siel oli Australia dayn kunniaks järjestetty rantalentis-kilpailu, jota sit jäätiin kattomaan. Australia day on täällä vähä eri juttu ku Suomessa Suomen itsenäisyyspäivä - näillä tää on virallinen dokauspäivä (huhut kertoo et tällöin on 10-kertaa kovemmat kekkerit ku uutena vuotena). Mulle ja Emilialle tää oli vaan yks päivä muiden joukos (koska ei kiinnosta juoda alkoholia..). 

Tehtiin niinkin mielenkiintosii juttui ku syötiin puuroo, katottiin illalla yks surkee kauhuleffa (ja intialainen syytti mua koko illan huonosta valinnasta...) ja mentiin sleep. Siistiiii

Must on tullu ihan hirvee lukutoukka täällä ahhaha. Käyn kaikkien hostellien kirjastot aina läpi ja täytän mun rinkan eri kirjoilla. Välillä ku rinkka alkaa painaa liikaa ni joudun kuitenki luopuu niistä :D Oon lukenu koko matkan aikana varmaan 20 kirjaa, englannin- ja myös suomenkielisii (oon aina ihan innoissani ku bongaan suomenkielisen kirjan ahaha) En oikeen tiiä mihin suuntaan tää Australia on oikeen muuttanu mut, ku unirytmiki on nykyää ku mummolla ja kaiken kukkuraks viel tää kirja-addiktio. Toivottavasti palaudun taas normaaliks ku pääsen takas Suomen maaperälle :D

Emilia jätti mut tiistaina yksin intialaisen hepun luo, samal ku se ite suuntas Byron bayhyn. Eron hetkellä mun kova kuori mureni ja tirautin pari kyyneltä. Olihan se nyt helvetin outoo yht'äkkii erota Emiliast, ku on ollu sen kaa yhessä oikeestaan ihan koko ajan, 4,5 kuukautta putkeen. Syötiin yhessä kuitenki viimeinen juhla-ateria, eli makaroonii ketsupilla ja jälkkäriks jädee. Nähää kumminki viikon päästä taas, eli hätä ei ole tämännäköinen!!

Mulla oli siis keskiviikkona aamulento Sydneyyn, joka lähti jo kl 6. Säästin 25 dolsuu ku en maksanu siitä, et oisin ottanu matkatavaroita mukaan lennolle. Jätin rinkan mun ruotsalaisen kamun, Andrén hoiviin ja annoin sille luvan lainata mun kledjui rinkasta tarpeen vaatiessa. Ite pakkasin käsimatkatavaroihin kaikki välttämättömät kamat, ja lähin reppu seläs mun ex-hostellille kattomaan telsuu ja kuluttamaan aikaa ennen ku suuntaisin lentokentälle. Joku tyttö alko kattomaan Taru sormusten herrasta ja olin ihan innoissani ainaku tuli joku kontu-kohtaus. "Mä oon ollu tuolla!!!" 

Olin taas koditon, ja telkkarihuone meni kiinni kl 23. Jouduin lähtee ulos, ja tsekkasin monelt menee bussei lentokentälle ja kappas vaan, seuraava bussi lähtee kl 4:10. Ja sit alko vielä satamaan. Ei jumalauta...

Ei naurattanu

Pikaisen 1+1 laskennan jälkeen päätin lähtee bussil lentokentän lähialueelle, Coolangattaan. Peril katoin googlemapsist ohjeet miten pääsen lentokentälle, ja ei siin sit muutaku jalkaa toisen eteen. Parin kilometrin kävelyn jälkeen pääsin ku pääsinki perille, mut tää Gold coastin lentokenttä on niin pieni, et se suljetaan öisin. Mikäs siin sit, meikäläinen kopioi ja nukuin sit lentokentän ulkopuolel samalla tavalla ku tää mun malesialainen naapuri;

Eli istualteen

Kiitos yhteisestä yöstä

Kello 4 aamulla joku lentokentän työntekijä tuli herättämään, et nyt voi tulla sisälle. Kiva juttu :D

Kuitenki, loppu hyvin kaikki hyvin, pääsin perille Sydneyyn ehjin nahoin. Perillä odotti paleface-Anette jättiläisrinkan kera. Iihanaa <3

Suunnistettiin kentältä meijän couchsurfing-paikkaan (kyllä, cs taas) ja eksyttiin. Perus :D Käytiin jonkun hotellin respassa kysymäs, et mis helvetis me oikeen ollaan. Kävi ilmi et oltiin menty 4km ohi... tää on kyllä niin tätä. No, käveltiin sit se 4 km takasin, ja perillä oltiin ihan hiestä märkiä. Nami

Oman kuvansa arvoinen; ruisleipä <3 

She's here!!!

To be continued...

Graziee grazie mamma mia

Hello hello!!

Meijän elämä alko pikkuhiljaa noudattaa päiväst toiseen samaa kaavaa (=aamupala, ranta, lounas, tv, shopping, iltapala, nukkumaan), joten asiaan oli pakko saada joku muutos. Eli heitettiin pari couchsurfing-pyyntöö menemään ja saatiin ku saatiinki paikka täällä Gold coastilla, italialais-australialaisen DJn, Davidin luota :)

Eiii paha paikka asuu, vai?!

Oltiin vähän epäileväisii täst koko touhust (italialainen DJ??) mut päätettiin lopult hyppää bussiin ja kattoo mikä peril odottaa. David on ihan supermukava ja (luojan kiitos) täysin australiasoitunut - puhuu täydellist aussienkkuu, ja on muutenki tosi rento ja hauska tyyppi. Sil on tosi iso kämppä tosi mageel resort -alueella ja iiiso maasturiauto (eli jäbä vissii tienaa ihanjees..). Sen luona asuu myös sen kaks italialaist kaverii, jotka ei kyl handlaa enkkuu kauheen hyvin. Ne oli kummiski tosi mukavii heppui - isona plussana se, et ne digas Justin Bieberist. Kerranki joku muu ku minä soitti Biiberii ihan omasta, vapaasta tahdostaan!!

Perus takapiha

Salakuva Davidin kotterost

Tavattiin myös Davidin iskä ja syötiin koko italialaisporukan kaa yhteinen lounas (...yllättäen pastaa...) ja oli muuten ihan sairaan hyvää!! Saatiin myös paistettuu munakoisoo, tomaattisaldee,  makkaraa ja perunoita. Naminam!!

Koko päivä meni oikeestaan kuunnellessa Davidin iskän tarinoita - sil hepul oli paljon asiaa. Nyt tiietäänki mm. syy miks Italian talous on päin pebaa ja et pohjois-Italias syödään kissoja. Kirsikkana kakun pääl saatiin aikamoinen luento koko niiden suvusta ja nyt tiietään muunmuassa mitä Marco-serkku söi aamupalaks (ynnä muuta yhtä tärkeetä). Koko niiden fämili on kotoisin Sisiliasta, ja saatiin kunnon tietopaketti tästä Italian (tai koko maailman?) parhaasta paikasta*. Jos totta puhutaan ni itseasias mua oikeesti alko kiinnostaa Sisilia näin matkakohteena!! (..onks mut näin helppo aivopestä?!)

*=mielipide perustuu D:n isän arviointeihin

No onks vähä hiki?! Pakollinen "kävin lenkillä" -kuva

Niiden perheel on sivubisneksenä granitojen valmistus&myynti kahvilassa, jonne mekin päästiin käymään. Granitat on alunperin Sisialainen keksintö (tietenkin..) ja siitä on sit vedetty kaikkii halpisversioita esim. jäähilejuomat. Saatiin kunnia maistaa tätä suurta Sisilialaista ylpeyttä, ja pakko sanoo et oli kyl kaiken hehkutuksen arvonen!!

Itse kuuluisuus; suklaagranita

Käytiin myös vähän shoppailemassa jo tutuks tulleessa Pacific fair -ostoskeskuksessa. Tajuttiin nimittäin et viimeset viikot Ausseissa alkaa olla jo käsillä!! :D Ihan sairasta, mihin tää aika oikeen valuu?! Ollaanki nyt aika paljon mietitty/alusteltu tulevii reissuja, otettu selvää eri paikoista ja kaupungeista, tsekkailtu lentojen & hotellien hintoja ja kaikkee muuta jännää, mut ei niistä nyt sen enempää.. ;)

Aamupuuro kanelin ja viinirypäleiden kera ♥

Eniveis, seuraava stoppi mulle tulee (jälleen kerran) olemaan niinkin uusi paikka kuin Sydney, sillä mun ihanarakas ystäväiseni Anette saapuu tänne Australian mantereelle nyt tulevana keskiviikkona!! Pitäähän jonkun olla sitä vastassa silloin ja näyttää vähän paikkoja ;)

Ane tulee matkustamaan mun kans koko tän jäljelläolevan loppuajan, kunnes kuolema (eli kotiinpaluulento) meidät erottaa <3 Jeiii Ane, tulejo, tulejo!!